Lauantaina 30. elokuuta joukko lapsia ja vanhempia lähti retkelle Vallentunan 4H-tarhaan. Suositun retken tarkoituksena oli antaa lapsille tilaisuus tutustua tarhan eläimiin ja samalla puhua suomea. Tulisivatko lammastarhan lampaat lähemmäksi, jos niitä houkuteltaisiin?

Ensin oli tarjolla hevoskärryajelua metsämaisemien kautta. Lapset saivat toistaa eri puiden nimiä suomeksi: mänty, koivu, tammi, haapa ja katajapensas – kaikkia näitä lajeja näkyi matkan varrella, kun hevonen ravaili turvallisesti eteenpäin. Sitten oli aika ruokkia eläimet. Lapset täyttivät säkit heinällä ja karkearehulla ja kävivät ensin tervehtimässä sikoja. "Olipa karkea", kommentoi lapsi, joka silitti sikaa.

Sitten oli kanien vuoro saada ruokaa. "Niillä ei ole syytä purra teitä, tehän olette täällä ruokkimassa niitä", 4H-tarhan henkilökunta sanoi rauhoittavasti.

Viimeinen pysähdyspaikka eläinten ruokkimiselle oli lammastarha. Myös lampaat näyttivät arvostavan ruokaa, jota lapset ojensivat niille käsissään. Eikä siinä ollut houkuttelemisen tarvetta ollenkaan, ei ruotsiksi eikä suomeksikaan. Eläimet tulivat pyytämättä esille syömään.

Kipeästi kaivatun kahvitauon jälkeen laulettiin yhdessä haitarin säestyksellä hevosaitauksen vieressä. Yksi lauluista oli "Piippolan vaarilla oli talo", totta kai suomeksi. Sen jälkeen Oscar, yksi retken vetäjistä, kertoi maatilaelämästä värikkään suomenkielisen kirjan avulla, jossa oli luukkuja. Lapset lukivat ääneen, mitä kaikkea luukkujen takana oli piilossa – vasta heränneen kukon kiekuminen tai hevonen, jolle kiinnitettiin uudet kengät kavioiden suojaamiseksi.

Muutaman iloisen loikkauksen jälkeen keppihevosilla esteiden ylitse oli aika lähteä bussilla takaisin Åkersbergaan. "Onneksi meillä on kotona pesukone", sanoi äiti noustessaan bussiin. Niin, näin lähelle eläimiä pääseminen tarhassa kun liittyy väistämättä tiettyyn likaantumisriskiin. Lienee se Piippolan vaarikin samaa mieltä siellä maatilallaan!