Dela
Dela

Dela sidan på sociala medier

Nuori ruotsinsuomalainen

Norrtälje 16-17 min skylt

Ronja Arnold-Larsen, nuori ruotsinsuomalainen, kertoo kokemuksistaan ja ajatuksistaan.

Ronja, 17 vuotta, on aloittanut tuntityöntekijänä suomen kielen hallintoalueella. Hänen työtehtävinä on valokuvata sekä olla leirityöntekijänä ruotsinsuomalaisella leirillä.

Ronja:

Minä en olle tavannut ketään muita minun iässäni olevaa, jotka puhuvat suomea. Ainoat suomalaiset, jotka olen tavannut ruotsissa ovat aikuisia ja minun vanhemmat. Se tarkoittaa, että minä en voi jakaa nostalgisia muistoja ja asioita kenenkään kanssa. Kun tapaan uusia ihmisiä, niin he ovat aina yhtä hämmästyneitä kun he kuulevat, että osaan puhua suomea, mutta että en murra suomeksi. Kukaan ei ole koskaan arvannut, että osaan puhua suomea, ainoastaan entinen englannin opettajani, vaikka en tiedä kuinka hän tiesi.

Kaksi sisarustani ovat ainoat, jotka ovat ymmärtäneet suomalaiset viittaukseni esimerkiksi lastenkirjoihin ja elokuviin. Kun kaikki puhuvat ruotsalaisista lastenlauluista, tuntuu kuin en osaisi niitä, vaikka olen kasvanut ruotsissa. Olen kasvanut osaksi Muumi-kirjojen ja elokuvien kanssa ja jos minä viittaan Muumeihin, kaikki katsovat minua kummasti ja ihmettelevät, että ”mitä?”. Tottakai tiedän ketkä Emil ja Peppi Pitkätossu ovat.

Joka kerta kun mainitsen, että osaan puhua suomea tai että minulla on suomalaiset juuret, alkavat kaikki kertoa mitä osaavat suomeksi, mikä ei ole todellakaan paljoa. Ne ottaa esiin esimerkiksi yksi, kaksi, kolme tai ne alkaa matkia ruotsinsuomalaista murretta, jota he kutsuvat Muuminruotsiksi, mikä alkaa olla tylsää. 

Olen tavannut vanhempia, jotka ovat suomalaisia, mutta eivät osaa suomenkieltä. Joissakin tilanteissa, joissa olen ollut mukana ja on alettu puhumaan ruotsista ja suomesta, niin kaikki ovat osoittaneet sormella minua ja sanovat ”te”, ihan niin kuin minä edustaisin koko suomen kansaa.

Puhun ruotsia perheeni kanssa, vaikka kaikki osaavat suomea. Isä jankuttaa, että meidän pitäisi mennä tango-kursseille hänen kanssaan. Isoisäni oli tanskalainen. Isoäitini asuu Tammisaaressa ja toinen mummoni asuu Kemiössä. Minusta on mukavaa ja kivaa matkustaa suomeen vaikka se samalla tuntuu kummalliselta kuulla suomenkieltä joka puolella. Olen huomannut suuren eron suomalaisen ja ruotsalaisen TV ohjelmien välillä. Esimerkiksi suomalaiset dokumenttielokuvat ovat kuin seikkailuelokuvia, mitä on itseasiassa hauska katsoa. Luulen, että en ole nähnyt yhtään suomalaista elokuvaa, muuten kuin lastenelokuvia. Nyt tuli mieleen, että olen nähnyt suomalaisia sotaelokuvia, kun isäni rakastaa niitä ja olen pakottanut itseni katsomaan niitä hänen kanssaan. Itse en ole sotaaiheesta kiinnostunut.

En myöskään kuuntele suomalaista musiikkia. Sitä olen kuullut kun olen ollut suomessa ja kuunnellut radiota. Silloin olen kuullut suomalaista rappia, mikä on saanut minut nauramaan ääneen, koska se kuulostaa niin naurettavalta ja kummalliselta. Suomen kieli on minulle lapsuuden kieli, koska puhun sitä ainoastaan perheeni ja sukuni kanssa. Kun olin neljännellä ja viidennellä luokalla, minulla oli oma opettaja, jonka kanssa opiskelin suomenkieltä. Silloin opin sekä kirjoittamaan että lukemaan suomeksi. Olen myös katsonut Youtubissa yhtä tyttöä, joka opettaa suomenkieltä (learn finnish with me). Opin, että joillakin suomalaisilla sanoilla on monta merkitystä, kuten sana "kuusi". Poikaystäväni isä on suomalainen, mutta poikaystäväni ei osaa yhtään suomea. Hän on nyt alkanut kiinnostumaan suomen kielestä ja kysyy minulta suomenkielisten sanojen merkitystä.

Perheessämme suomalaiset ruoat eivät ole niin suosittuja, pääsiäisen aikaan syömme toki Pashaa ja mämmiä, kaksi tosi hyvää jälkiruokaa. Ja jouluna syömme muutamia laatikoita.

Minun kiinnostuksen kohteet on kaikki mikä on Japanilaista, kuten musiikki, elokuvat, piirretyt, ruoka, kieli ja niin edelleen. Kaikki perheessäni ovat kiinnostuneita Japanilaisesta kulttuurista, mutta minä olen kovin nörtti.

Odotan innolla lukion päättymistä ja että muutan kotoa pois sekä ehkä vuoden opintoja Japanissa. Minulla on vielä kaksi vuotta lukiota jäljellä ja sinä aikana opiskelen kuinka luodaan animaatioita ja äänitekniikkaa.

Maailmassa on monta asiaa, joita haluaisin muuttaa, mutta yksi asia on todella tärkeä ja se on seksuaaliopetus koulussa. Sen pitäisi olla enemmän informatiivinen ja valaista, että on olemassa niin monta seksuaalisia suuntauksia ja eri tapoja ilmaista sukupuoli-identiteettiä eikä normalisoida heteroseksuaalisuutta.

Kesän aikana teen töitä ruotsinsuomalaisella kesäleirillä neljä päivää. Olen mukana eri toiminnoissa, valokuvaan ja filmaan. Sen jälkeen saan luoda leiri-filmin ja työskennellä valokuvien kanssa, joita sitten voidaan käyttää kunnan suomenkielisillä kotisivuilla.

Redaktör:
Lea Vaattovaara

Sakkunnig:
Lea Vaattovaara
Publicerad:
keskiviikko 29 kesäkuuta 2016
Senast uppdaterad:
tiistai 10 tammikuuta 2017