Dela
Dela

Dela sidan på sociala medier

Mark Levengood ei peitä juuriaan

Mark Levengood

Bergateatteri täyttyi niin ruotsalaisesta kuin ruotsinsuomalaisestakin yleisöstä, kun lavalle astui kulttuuripersoona Mark Levengood kertomaan Ruotsin ja Suomen eroista – tietysti levengoodmaisen humoristiseen tapaan.

Saliin virtaa vielä viimeminuuteille saakka yleisöä, kunnes katsomo on täynnä. Valot sammuvat ja saliin valahtaa odottava hiljaisuus. Lopulta lavalle astuu aplodien saattelemana kirjailija-mediapersoona Mark Levengood.

Tunnin mittainen esitys koostui humoristisista, mutta myös informatiivisista tarinoista, joissa Levengood käsitteli paitsi omaa elämäänsä, myös suomalaista ja ruotsalaista kulttuuria. Koska Levengood itse on molempien kulttuurin edustaja, uskalsi hän käsitellä maita huumorin keinoin ilman silkkihansikkaita.

Levengoodia voi kutsua monikulttuurisen kasvuympäristön tuotokseksi, sillä hän on alunperin kotoisin Yhdysvalloista. Levengood muutti Viiskulmaan Helsinkiin, kun suomalainen äiti oli eronnut sotilasmiehestään. Hän kertoo siis asuneensa lapsuutensa ”melkein rikkaassa Westendissä”, ”melkein hienossa Eirassa”.

Markin isällä oli tiettyjä suomalaisia kasvatusmetodeja, kuten se, että hän opetti lapsia uimaan heittämällä heidät veteen. Levengood toteaa, ettei tämä toiminut alkuunkaan, vaan hän ja veli upposivat mereen kuin kivet. Sitten Levengood vakavoituu ja toteaa, että meri Suomen ja Ruotsin välillä on syvempi, paljon syvempi kuin haluamme myöntää.

- Meillä on tapana vähätellä tätä eroa, mutta kyseessä on kaksi aivan erilaista maata, joissa vallitsee aivan erilaiset katsantotavat.

Vanhempien erottua pojat ja äiti muuttivat Suomeen ja asettuivat asumaan isovanhempien luokse. Levengoodilla on monia hauskoja muistoja noilta ajoilta – isovanhemmat olivat nimittäin hänen mielestään tyypillisiä vanhan ajan suomalaisia. Levengood muistaa, että mummi kirjaimellinen nainen, joka pelkäsi erotiikkaa ja puliukkoja. Viimeksimainitusta pelosta hän kertoi esimerkkinä tarinan suoraan 70-luvulta.

- Olimme kerran kävelyllä puistossa, kun vastaan tuli puliukko. Isoäiti otti minua kädestä kiinni ja sanoi, että seistään ihan hiljaa ja pidätetään hengitystä, niin hän luulee, että olemme kuolleita.

Levengood korosti esityksessään maiden eroja, ja arveli niiden syiden olevan pitkälti historialliset. Ruotsi on ollut kuningaskunta jo niin pitkään, että tietynlainen hovietiketti on valunut kaikkiin yhteiskunnan kulttuurisiin rakenteisiin. Niinpä small talk ja diplomatia ovat osa päivittäistä kanssakäymistä, kun taas itänaapurissa kulttuurivaikutteet tulevat maanviljelysyhteiskunnan tavoista.

- Suomessa on ollut ihanteena olla puhdas ja ehyt. On tärkeää sanoa ei kun tarkoittaa ei ja kyllä kun tarkoittaa kyllä.

- Levengood toteaa, että kun ruotsalainen sanoo, että ”oletpa kiva, meidän täytyy mennä joskus lounaalle”, niin suomalainen kuulee ”mennään lounaalle”.

- Todellisuudessa ruotsalainen on näin sanoessaan tarkoittanut vain, että juttelukumppani ei ole täysin luotaantyöntävä, Levengood sanoo.

Vaikka Levengood käsitteli esityksessään paljon naapurimaiden eroja, toteaa hän maiden välillä olevan kuitenkin runsaasti siltoja ja aimoannos sympatiaa. Vaikka usein kuulee puhuttavan ruotsalaisten Suomi-stereotypioista, on myös suomalaisilla ennakkoluuloja länsinaapurista.

- Usein sitä naureskellaan, että kaikki ruotsalaiset ovat homoja, joiden nimi on Håkan, hän naurahtaa.

Koordinaattori Lea Vaattovaara kertoi loppuvuodesta, että tapahtuma järjestetään teemalla ”ei saa peittää”, ja tarkoituksena on vahvistaa ajatusta, että omasta monikulttuurisesta taustastaan voi olla avoimen ylpeä. Paikalle olikin saapunut runsaasti myös ruotsalaisyleisöä, ja vaikka stereotypiat olivat yksi esityksen huumorin polttoaineista, niitä käsiteltiin esityksessä nimenomaan stereotypioina, ei perimmäisenä totuutena, joka määrittää yksilöä.

Toisinaan ruotsalaisilla on sellainen ajatus, että suomalaiset ovat hyvin kansallismielisiä. Levengood kuitenkin toteaa, että suomalainen kansallisylpeys ei ole varsinaista patriotismia. Suomalaiset eivät lyö rintaansa ja rummuta meidän olevan parhaita, koska suomalaiset tietävät, etteivät ole kaikessa maailman parhaita.

- Suomesta löytyy kuitenkin sellainen elämän kirjo, jota ei löydä mistään muualta maailmasta, Levengood toteaa.
Kuvat ja teksti: Laura Santala/Ruotsinsuomalainen lehti

Redaktör:
Lea Vaattovaara

Sakkunnig:
Lea Vaattovaara
Publicerad:
keskiviikko 10 helmikuuta 2016
Senast uppdaterad:
tiistai 10 tammikuuta 2017